Moi. Tässä oon taas autossa matkalla kohti Kalajokea. Näen tänää ne mun frendit ♥♥. Me ollaa vain yksi yö Kalajoella, koska lauantaina kotio... Tässä autossa istuessä on aikaa kirjoittaa... Niin päätin kirjottaa siit koulukiusaamisesta. Koulukiusaus... Ääh! Se ei tuota loppuen lopuksi kellekkää hyvää mieltä! Mä en ole kiusannu ketää, mutta olen kokenut koulukiusaamisen. Mun käsitys koulukiusaamisesta on se, että tuotetaa jatkuvasti pahaa mieltä toiselle. Koulukiusata voi yksin tai ryhmässä... Kerron jtn siittä mitä mä koin; se oli tyypeilt aluks läppää ja mä ymmärsin sen että se oli LÄPPÄÄ! Mutta sit mua alettii suorastaa haukkuu. Ne ei ollu mtn kivoi sanoi. Se mun loukkaaminen jatkui... En enää pystyny keskittyy kouluun. Musta tuli itku herkkä. Kun mulle sanottii jtn pahaa/valitettii mulle. Sit aloin itkee ja ne oli vaa sillee et taas toi pillittää ja alko siit aukoo päät. Tyttöjen kaa välit alko reistaa, masennutti tosi paljo. Kävin puhuu koulukuraattorin kaa. Mielessä oli vaikka ja mitä halusin muuttaa pois. Tahon kyl vieki muuttaq pois. En tahtonu mennä kouluu. Mutta oli pakko. Lähin joskus tunniltakin pois... Mä yritin muuttua ihmisenä, että mun luokka hyväksyisi mut (nää asiat oli mun luokan sisäl tapahtuneit). Joululoma koitti ja wsilloin otin itseäni niskasta kiinni ja päätin alottaa tavallaa alusta ja unohtaa sen litä syksyllä oli tapahtunu. Ja että etsin itseni. Täs sitä nyt ollaa ja eletää iha onnellist elämää. Se jätti muhun sisäiset arvet ja vahvisti mua ihmisenä.
By. Sini
ps. Tnä leivoin valkosuklaakakun. Nam!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti